Pitkään kun elää, niin kaikkea näkee, tekee ja oppii (lehtikuvauksesta koko uran kantavat opit)

Linkedinissä vastaan tuli tuttavan postaus, joka päättyi lauseeseen: “Meinaa vaan unohtua, mitä kaikkea onkaan elämässään ehtinyt tehdä.” Ja se on kuulkaa just näin! Kun on ollut media-alalla sen reilu 20 vuotta, alkaa alkuvuodet olla jo vintagea.

Hyppy tuntemattomaan – AD:sta valokuvaajaksi

Mutta vuosista viis, tärkeimmät työt, mieleenpainuvimmat keikat ja matkaan tarttuneet opit ei kyllä unohdu. Valokuvaajan ja media-alan moniosaajan uralle osuneita virstanpylväitä on mukava muistella. Tietysti siitä lähtien, kun huomasin, ettei AD:n hommat ole kuitenkaan mua varten ja hyppäsin tuntemattomaan – yrittäjyyteen ja valokuvaajaksi. Vaikka eihän se art directorin hommakaan varsinaisesti tuttu ollut, kun siirryin siihen Taloussanomien repro-osastolta..

Omat muistonsa jäi myös iltakoulusta, jossa pakersin lehtikuvaajan päivätyön ohella saadakseni virallisen kuvaajan tutkinnon. Siitä koulusta jäi myös pitkäikäisiä ystäviä. Enkä koskaan unohda kesäkuvaajapestiä Ilta-Sanomissa, jossa teimme kepeän kesäjutun siitä, millaisia kesäleikkejä voi vessapaperirullilla (!) keksiä. Enpä silloin olisi uskonut, että saan lehtikuvauksesta koko uran kantavat opit matkaani.

Lehtikuvaukset ja julkkikset

Tietysti myös kuvaukset jäävät mieleen. Sauli Niinistön kuvaukselle varattu viisi minuuttia sai vähän hikoilemaan. Timo Soini kanssa käytiin raveissa ja Tarja Halonen kuvattiin Muumikeksien kanssa. Työn mahtavimpia puolia on mahdollisuus tavata ja kuvata ihailemiaan ihmisiä, kuten jumalaista Virve Rostia. Ja on mieleen painunut niitä ikävämpiäkin kuvattavia, mutta ei niistä sen enempää.

Viime vuosina some ja somesisältöjen tarve on ollut hurjasti kasvava. Nopea työskentely puhelimella on jo arkea ja mikäpä siinä, aina on hauskaa oppia uusia työtapoja!

Nopeat kädet ja notkea mieli

Lehtikuvaajana oppi pitämään mielen notkeana ja kädet nopeana. Kuvaidea pitää joskus keksiä minuutissa ja toteuttaa toisessa. Ja aina pitää tulla priimaa! Ihmisiä pitää osata pyytää ja tarvittaessa käskyttää. Mutta samalla; jokainen kuvattava tulee kohdata tasa-arvoisena ja kunnioittaen.

Lehtikuvauksen opit yritysvalokuvaukseen

Lehtikuvaaja-ajan opit ovat olleet kultaa myös korporaatiomaailmassa, jonne siirryin kuvaamaan, paljolti pukumiehiä ja jakkunaisia. Yritysmaailmassa ei ole ollenkaan haitaksi, että on kuvaajana vieraillut niin rakennustyömailla, savusukelluksessa kuin navetassakin. Brändikuvauksissa saattaa tulla eteen niin maaseutumiljöö kuin urbaanit betonielementitkin. Ja ihmiset! Aina niin mielenkiintoiset ja moninaiset ihmiset – tämän työn suola.

Montako tutkintoa on tarpeeksi? Mulla on jo neljä!

Kuvauksen lisäksi olen (tietysti!) ehtinyt muutakin. Toimittajan työstä innostuneena menin suorittamaan tiedottajan tutkinnon. Sieltä sain konkreettisten kirjoittavinkkien lisäksi oppia siihen, miten suunnitella viestintää ja ajatella sitä strategisena työkaluna. On sanomattakin selvää, että opit ovat olleet hyödyksi nykyisessä viestintäpäällikön työssä, jota teen oman työn ohella.

Yrittäjän arki ja liiketoimintaosaaminen - mistä se raha tulee?

Yrittäjyys on kova koulu ja työ on paljon muutakin kuin kuvaamista tai sisällöntuotantoa. Kirjanpito, myynti ja markkinointi vie päivästä enemmän kuin tarpeeksi. Ehkäpä sen takia päädyin myös liiketalouden oppiin, ja opiskelin tradenomin tutkinnon muiden päälle. Sielläpä opinkin business designia, projektinhallintaa, myynnin johtamista ja vaikka mitä! Osuuskunnassakin, jossa nyt työskentelen, liiketalouden hallinta kokonaisuudessaan on enemmän kuin etu.

Järjestötoiminta ja johtamiskokemus – huh huh!

Ja mitäpä vielä.. No hallituspaikat, tietysti! Suomen kuvajournalistit ry:ssä ehdin olla kymmenen vuotta, pääosin puheenjohtajana. Siinä tuli tutuksi koko lehtikuvaajien ja dokumentaaristen kuvaajien kirjo. Hallituksen johtaminen muistutti joskus suoraan sanoen lastenhoitajan hommaa (ei siitä sen enempää..) Aina löytyi joku, joka ei pitänyt valitsemastamme linjasta. Siinä ei auttanut muu kuin kasvattaa paksu nahka ja luottaa omaan näkemykseen. Nuo vuodet ovatkin johtamiskokemuksena korvaamattomia!

Niinpä, pitkään kun elää, niin kaikkea näkee, tekee ja oppii. Enkä tässä päässyt edes siihen asti, missä olisin kertonut kohtaamistani ihmisistä, kavereista ja ystävistä, joita olen urani aikana saanut. Ehkäpä niistä sitten enemmän seuraavassa kirjoituksessa!

Monipuolista osaamista ja kokemusta on siis kertynyt. Jos tulee tarvetta teksteille, kuville, videoille tai vaikka projektinhallinnalle, niin ole yhteydessä. I am here to serve!

PS. Ehkä tärkein oppi kaikista: jos sulle tarjotaan kahvia, niin ota tarjous vastaan!